Huom. Kommenteissa toiseen kirjoitukseen liittyvää Aspo-keskustelua.
Sijoitusvuoteni 2009 oli monella tavoin onnistunut. Joukkoon mahtui kuitenkin kaksi selkeää töppäystä, joista toivottavasti opin jotain.
Ensimmäinen niistä tapahtui maaliskuussa. Tein tuolloin päätöksen myydä Nordean merkintäoikeuteni. Jälkikäteen arvioituna se ei ollut lainkaan järkevä ratkaisu. Myyntihetkellä osakkeen kurssi oli hieman yli 4 euroa ja veikkasin - siis todellakin veikkasin - sen notkahtavan vielä hieman alemmas uusien luottotappio-, alaskirjaus- tai muiden negatiivisten uutisten saattelemana. Kurssi kävikin pian myynnin jälkeen noin 3,5 euron hinnassa, vaikka varsinaisia yhtiökohtaisia uutisia ei Nordeasta tullutkaan. Ostoa en kuitenkaan tehnyt ja juna meni nopeasti ohi. Alle kuukautta myöhemmin osakkeen hinta ylitti jo 5 euroa. Nyt Nordean osake on noussut noin 80 %:a siitä päivästä, jolloin merkintäoikeuteni myin.
Myönnettävähän se on, että osaamiseni ei riitä lyhytaikaiseen spekulointiin. Eikä asiaa tehnyt yhtään helpommaksi se, että kyseessä oli juuri Nordean osake, jonka analysointia pidän omistamistani osakkeista kaikkein vaikeimpana.
Toinen töppäykseni tapahtui loppuvuodesta, jolloin olin jo unohtanut edellä mainitut merkintäoikeudet. Koska en ollut "mielestäni ja muistini mukaan" myynyt mitään vuoden aikana, päätin tehdä pienen salkun viilauksen ja parin sadan euron verovoiton hyödyntämällä tiettyä verosäännöstä.
Luovutusvoittohan on verovapaa, kun luovutushinnat yhteensä alittavat verovuoden aikana 1000 euroa. Tätä hyödyntääkseni myin salkkuni pohjalla olleen pienen erän Rautaruukin osaketta yli 40 %:n ja hieman suuremman pienen erän Outotecin osaketta yli 120 %:n voitolla. Luovutushinnan laskin jäävän juuri tuon 1000 euron alle. Turpiinhan siinä tuli, kun mieleeni tulivat Nordean merkintäoikeuksien myynnistä saadut eurot, jotka nostivat luovutushinnan hieman yli tuon 1000 euron.
Jotain edellä mainitut töppäykset ovat minulle maksaneet. Tarkkaa hintaa on mahdoton laskea, koska raha on kadottanut jo jälkensä. Myyntien jälkeen olen ostanut mm. Aspoa, TeliaSoneraa ja Fortumia.
Ostin hieman lisää Puuilon osakkeita
3 päivää sitten
Huomioithan Aspoa analysoidessasi, että vuoden 2009 eps:sta (0,33 senttiä) puolet (0,17) on peräisin kertaluonteisista eristä (Kontulan ja Haminan myynnit). Lisäksi Kaukomarkkinoiden 'uusi business', energiasäästölamppujen maahantuonti, kuullostaa aivan pelleilyltä. Hintakilpailu ko. tuotteissa on todella kova ja (maahantuojan) katteet sen seurauksena lähes olemattomat. Kun vielä muistetaan Leipureiden kehitys vuonna 2009 (liikevaihto kasvoi roimasti, mutta tulos junnasi paikallaan), oma johtopäätökseni Aspon osakkeesta on tyly: selvästi ylihintainen. Samaan johtopäätökseen lienee tullut Kari Stadigh, joka on alkuvuonna keventänyt salkkuaan selvästi.
VastaaPoistaTaisi kommenttisi lipsahtaa väärään kirjoitukseen, mutta sehän ei haittaa.
VastaaPoistaOlen siivonnut laskelmistani Kontulan ja Haminan myynnit ym. kertaerät vuodelta 2009. Laskelmissani vuoden 2010 kertaerät ovat +/-0 euroa. Pitkässä juoksussa Aspon kertaerät ovat todennäköisesti + -merkkisiä, koska yhtiö poistaa mm. aluksia nopeasti ja yhtiö myy toisinaan konserniin kasvaneita rönsyjä.
Kaukomarkkinoilla on vain vähäinen merkitys Aspossa, enkä itsekään näe siinä potentiaalia markkinakasvun ylittävään kasvuun. Leipurin -yhtiön sen sijaan odotan tuovan tulosta jo pelkän liikevaihdon kasvun seurauksena.
Kari Stadighin ajatuksia en tiedä, mutta oletan myynnin perustuvan enemmän hallituspaikasta luopumiseen kuin osakkeen tuottopotentiaalin arvioimiseen. Ja huomattavaa on, että Stadighin osakkeet osti Erkki Etola, jolle sijoitus lienee puhdas finanssisijoitus.